pikalaina varoitus

Toinen Pikavippi Tarina Historiasta!

Edellinen pikavippi-aiheinen kirjoitukseni vaikutti olevan aika suosittu, joten ajattelin sitten kertoa tälläisen toisenkin aiheeseen liittyvän tarinan kun kysyntää kerran on!

Tämä on vielä enemmän ehkä sellainen varoitustarina, ja kertomus siitä, miksi niiden vippien kanssa pitää olla niin tarkkana kuin aina sanotaan ja pelotellaan. Niiden kanssa voi joutua nimittäin melkoiseen kiipeliin jos pelaa kätensä väärin!

Pikalainalle iloa matkalle

Eräs kaverini, jota nyt en niin kovin hyvin tuntenut vielä tuolloin, oli tulossa matkalle meidän porukan kanssa. Heppu ei ole mitenkään erityisen hyvätuloinen, ja työtilannekkin on vaihdellut enemmän vuosien varrella mitä olen kuullut, joten rahaa hällä ei kovin paljoa ollut. Matkalle hän kuitenkin halusi mukaan, ja tietenkin hänet myös sinne kutsuttiin.

Poikaporukassa matkattiin sitten Malagaan, jossa meillä oli varattu ja vuokrattu sellainen isohko talo, sellainen johon mahtui se 7 äijää ja meidän tavarat. Tolleenhan matkalle saa aika edullisen hinnan per nenä, kun jakaa tollasen ison kämpän. Oliko meidänkin vuokra joku 200 euroa yö, eli ei paljoa kun jakaa seitsemällä.

pikalaina varoitus
“Ilmainen raha” on niin houkuttelevaa, sen tiedän itsekkin!

No kaikki meni hyvin, mutta sitten kun yhtenä iltana rupattelin tän hemmon kanssa niin kuulin että hän oli ottanut pikalainan ennen matkalle tuloa. Tämä laina oli siis otettu ihan sitä varten, että hänellä olisi rahaa tulla tänne matkalle! Kyselin sitten että miten ihmeessä hän oli uskaltanut tehdä näin ja kuka hänelle oli tälläistä lainaa antanut, ja minulle selvisi että ei ole mitenkään kovin harvinaista ilmeisesti ottaa pikaluottoa matkalle. Ilmeisesti noidenkin mainosten perusteella osa paikoista ihan mainostaa tollasia lainoja.

Itse en pystyisi ottamaan lainaa tolla perusteella, ja olin utelias kun kotiin palasimme selvittämään miten tälle lainalle oli sitten käynyt. Tilastojen mukaan ainakin nykyään suurin osa lainoista mitä netistä otetaan, oli ne sitten pikalainoja tai vippejä, niin maksetaan takaisin kuitenkin ilman ongelmia (Pikalainakeskus). No miten kävi tälle seuralaiselleni?

Kuulemma ihan hyvin, lopulta. Ongelmia oli kuitenkin hieman ollut, ja mitä olen myöhemmin hänen kanssaan jutellut, ei hän ole sen jälkeen vippejä otellut kun oli niin lähellä jo kerrasta joutua ongelmiin ja isompiin sellaisiin. Hän nimittäin oli melkein jo ottamaassa uutta lainaa edellisen maksamiseen, mutta onneksi vaimo oli saanut selville tämän asian ja yhdessä he olivat hoitaneet asian toista kautta.

Tiedä mitä olisi käynyt jos tämä mies olisi salaa sen uuden pikavipin ottanut? Voisi olla hieman eri tilanne nykyään.

treenissä

Treeniä ennen joulua

I <3 Ny Reenataan. Ihan tosissaan. Mä rakastan treenata.

Tajusin sen taas loman jälkeen kun olin piiiiiitkästä aikaa viikon vaan relannut. Mua ei olis ekoina lomapäivinä saanut kukaan liikkumaan, ei varmaan edes Anne (tai noh, juostiinhan me Annen synttärijuhlissa taloa ympäri ja vaihdettiin salamana vaatteita talon takana). Olin yksinkertaisesti jo kypsä koko ajan treenaamiseen. Halusin vaan maata kotona, kokeilla nettideittailua eliittikumppanissa, eikä napannut yhtään! Lomalla oli paljon hauskempaa löhöillä, syödä karkkia, miettiä mitä laittais ystävän synttäreille päälle ja ihan rehellisesti vaan olla, vailla järjen hiventä joka oli tietenkin oman lomani tarkoitus… Noh, sitten kuitenkin koitti lauantai-aamu ja ryntäsin heti jumppaan pariksi tunniksi, bodycombattiin ja keskivartalotunnille. Instant AHAA ELÄMYS! Vitsit mä rakastan A) hiota ja hyppiä B) treenata sata lasissa C) ryhmäliikuntaa D) punasia poskia E) sitä tunnetta kun aiemmin esittelemäni varvashaava avautui nyt uudelleen.

Okei, kohta E on valhetta. Mut ei se haitannut kun muuten oli niin kivaa!

MUTTA MITÄS JOS… I HATE NY REENATAAN?

Juu näinhän se on, kaikki ei rakasta treenata. Ei yksinkertaisesti tykkää siitä yhtään. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ei kaikkia ole luotu poliitikoiksikaan, eikä annettu lahjoja olla taidemaalari. Se on tosi ok. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme.
Itseasiassa itsekin löysin liikunnan ilon ”vasta” 13-vuotiaana. Sitä ennen olin varmasti patalaiska ja välttelin koulun liikuntatunteja ajoittain kuin ruttoa. Valitin mahakipua, enkä uskonut että voisin olla jossain lajissa hyvä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että liikkatunti oli luokkamme poikien kanssa. He tuntuivat olevan hyviä kaikessa. Kokeilin kyllä kaikenmaailman lajeja ja harrastuksia sekä kävin liikuntaleireillä, myös kaverini olivat tosi liikunnallisia. Joku peikko siinä liikunnassa kuitenkin oli koko ajan. Pelkäsin varmaan niin kovasti, että en osaa…

…ja IHAN TURHAAN! Liikunta ei ole mikään peikko. Se ei lymyile tuolla jossain sängyn alla ja odota sopivaa hetkeä hyökätä. Vaan se odottaa meitä kiltisti ihan jossain muualla. Meidän pitää vain löytää se itsellemme sopiva tapa liikkua ja se ilo löytyy sieltä ihan samasta paikasta.

Miksi paasata?
Se minkä vuoksi kovasti painotan liikunnan ja usein myös hyvinvoinnin tärkeyttä on, että tässä maailmassa voidaan loppujen lopuksi aika huonosti. Elämäntavat on usein epäterveellisiä ja meidän maapallo mahdollistaa sen meille, itsestään ei huolehdita, työ menee kaiken edelle, voidaan tosi pahoin sekä henkisesti että fyysisesti, stressi aivan maksimissa, ei levätä, syödään mitä sattuu, ei liikuta, tv ja tietokone kiinnostaa, epäterveellisiin elämäntapoihin sekä ylipainoon (huom. myös alipainoon) liittyvät yleissairaudet lisääntyy koko ajan ihan huimaa vauhtia, niitä jopa kutsutaan jo KANSANTAUDEIKSI. Näen tätä joka päivä myös omassa työssäni. Emme ole itse enää se prioriteetti, vaan kaikki muut asiat ennen, sitten vasta minä. Toisinpäin pitäis kyllä olla!

Arvostan tosi paljon sitä, että itse voin hyvin. Pidän prioriteettina liikkua, syödä terveellisesti siitä kuitenkaan liikaa niuhottamatta ja elää tasapainoisesti. Tottakai välillä on huonoja päiviä ja eteenpäin pyrkivänä stressiäkin on, täytyy vain muistaa kuunnella itseään. Terveys elämäntapana on kuitenkin koko elämän mittainen prosessi, ei mikään kuuri.

”Olen oman elämäni herra ja kukaan ei tee asioita puolestani.” Eli kukaan ei syö sitä leivosta mun puolesta eikä lähde liikkumaan mun puolesta.
”Aikaa ei ole, jos sitä ei tee.” Vaikka kuinka toivoisin, vuorokauteen ei saa 32 tuntia eikä viikkoon yhdeksää päivää.
Tämän ymmärtämisen pallon haluaisin heittää jokaiselle vuoronperään, jotta jokainen meistä osaisi tehdä hyviä valintoja elää terveellisempää ja mahdollisesti jopa parempaa elämää.

”Elina, se on hieno piirre sinussa että haluat olla kaikille apuna ja tukena. Muista kuitenkin, että tässä maailmassa täytyy loppujen lopuksi pelastaa vain itsensä.”

Ja paskanketut! Ensin pelastan itseni ja sitten yksi ihminen kerrallaan, jottei mun tarvis yksin elää satavuotiaaksi! 😀

“Oota mä otan pikavipin”

Taksikuskin homma on siinä mielessä jännä homma, että siinä tulee kyllä tavattua työn ohessa ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Yksi asiakas voi olla tuhannen euron puvussaan kulkeva liikemies, ja seuraava asiakas vaikka työtön ja alkoholisoitunut nainen, joka jostain syystä kulkee taksilla sossuun tai muualle.

Sen takia tarinoitakin on kertynyt vuosien varrella aika paljon, mutta eräs tuoreimmista oli kyllä kun eräs asiakas pyysi minua odottamaan sen aikaa, että hän ehtisi nostaa pikavipin maksaakseen laskunsa. No eihän mulla nyt oikein muuta vaihtoehtoa ollut, kun ei se oikein olisi toiminut että olisin lähtenyt ilman maksua. Varsinkin kun asiakas oli niin varma, että siinä ei menisi kuin “ehkä joku 10 minuuttia”.

Miten päädytään tilanteeseen, jossa nostetaan netistä lainaa taksin takapenkillä, sitä en ehkä oikein koskaan tiedä. Mutta oli se kyllä jotenkin surullinen tilanne, ja siinä odotellessamme pikavipin saapumista, juttelin hieman tämän kaverin kanssa hänen lainoista ja pikalainoista ylipäätänsä.

pikavippi taksi

Hän kertoi kuinka joutui ajoittain ottamaan lainaa netistä, tuon tapaisten sivujen kautta kun rahat loppuivat etuajassa. Hän oli töissä, joten siinä mielessä tilanne ei onneksi ollut mitenkään toivoton ja ainakin omien sanojensa mukaan hän kyllä maksoi ne vipit sitten takaisin ihan ajallaan. Mutta tämä mies, hän ei ilmeisesti osannut oikein yhtään pitää kirjaa rahankäytöstään, joten en tiedä miten hän oikein onnistuisi maksamaan niitä lainoja takaisin.

Kuulemma hän oli aloittanut näiden pikalainojen nostamisen heti 18-vuotiaana, ja ilmeisesti pikavippiä voi vieläkin saada 18-vuotiaalle, joka on ehkä hieman huolestuttava ilmiö. Arvioisin henkilön olleen tuolla hetkellä kyydissäni ehkä sellainen 25-vuotias tai sinnepäin.

Sain häneltä kuulla paljon pikavipeistä ja kuinka niitä ei pitäisi hänen mielestään antaa liian nuorille , niiden taustoista ja siitä miten ne toimivat. Hän vaikutti ehkä hieman liiankin innokkaalta, mutta toisaalta kyllä hän osasi hyvin niistä kertoa ja aika kului onneksi ihan nopeasti vaikka tilanne olisi voinut olla monellakin tapaa hyvinkin kiusallinen.

Ja sitten, aivan niin kuin hän oli minulle lupaillut, sai hän puhelimeensa viestin että rahat oli siirretty hänen tililleen. Hän maksoi, kiitti ja toivotti minulle hyvää illan jatkoa. Sitten hän poistui ja katosi jonkun asunnolle.

Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun joku yrittää maksaa taksimatkansa pikavipillä. Erikoinen sattumus, joka kyllä jäi mieleen pidemmäksikin aikaa.

uudet silmälasit

Silmälasit netistä ensimmäistä kertaa elämässäni

Silmälaseja olen käyttänyt jo vuosien ajan, ja päässäni on ollut koko ajan se yksi ja samainen pari. Nyt kuitenkin alkoi vaimolta tulla jo sen verran kommentteja niiden kunnosta, että päätin sitten lopulta vahvan suostuttelun jälkeen hankkia lopulta ne uudet silmälasit. Ja tällä kertaa tilasin ne netin kautta.

Miksi silmälasit netistä

Oon aika huono ostamaan juttuja netistä, mutta kuitenkin päädyin sitten ostamaan silmälasit netistä. Miksi näin? No se on ihan hyvä kysymys, sillä lasien osto verkosta on varmaan paljon harvinaisempaa kuin ostaa ne optikolta tai jostakin kaupasta läheltä. Syy miksi näin en tehnyt on kuitenkin selkeä. Nimittäin tarjonta tällä Joensuussa oli niin huono!

Kävin kyllä välillä tauoilla kattelemassa tota valikoimaa, mutta niillä oli joko tosi vähän tarjolla laseja ylipäätänsä, tai sitten ne yleensä oli vain sellaisia aika perusmallisia ja hyvin samanlaisia. Itse halusin nyt hankkia hieman erilaiset silmälasit, joita ei ilmeisesti oikein myydä täälläpäin. ainakaan en niitä nähnyt missään.

Sitten kun kurkkasin netistä, niin siellähän oli ihan älyttömästi erilaisia laseja. Joten pakkohan se oli sieltä ne sitten ostaa.

Eka päädyin googlen kautta sellaiselle sivulle kuin lasitnetistä.fi , joka sai mut varmistamaan, että kyllä, tämä on se paras tapa hankkia silmälasit. Sen jälkeen paremmat ohjeet vielä ja listan nettikaupoista löysin tältä sivulta, jonka kautta sitten aloin noita sen suosittelemia kauppoja katsella.

Yhden illan käytin siihen, että katselin ja vertailin hintoja, malleja ja muita ehtoja noissa kaupoissa. Sitten löytyin ne ihanat lasit, eli Carreran sellaiset hauskat ja aika modernin näköiset, semmoset isot ja pyöreät linssit omaavat silmälasit. En ehkä saa laittaa tota kuvaa tähän mun sivulle, mutta siis hankin tälläiset lasit.

Noi on ehkä hieman perinteiset, mutta ei yhtään niin tylsät kuin suurin osa noista malleista mitä kattelin. Noi on tyylikkäät, ja musta ainakin tosi hienot. Eikä niitä tuu vastaan ainakaan täällä Joensuussa kovin usein. Tai en oo ainakaan itse nähnyt vielä kenelläkään muulla.

Ja jopa vaimoki on tykännyt ihan, ja antanut mun niitä pitää. Välillä se vähän kauhistelee sitä mitä oon hankkinut ja laittanut päälle, mutta näihin laseihin sillä ei ollut mitään valittamista. Hyvin ostettua siis.

Nyt sitä kelpaa taksia ajella, kun näkee taas niin saakutin hyvin jokapuolelle. Kyllähän noi edelliset lasit oli paljon huonommat, nyt sen huomaa kun sai kunnon vertailukohdan. Nyt on hyvä, ja olen kyllä tyytyväinen uusien silmälasien omistaja.

Flow Festarit on melkein täällä

Flow [floh]
1. to move along in a stream: The river flowed slowly to the sea.
2. to circulate: blood flowing through one’s veins.
3. to stream or well forth: Warmth flows from the sun.
4. to exhibit a smooth or graceful continuity: The poem’s cadence flowed gracefully.
5. to rise, used of the tide.
6. to arise; derive: Many conclusions flow from this hypothesis.
7. to menstruate….

Hipster [hipsta]
1. Definitions are too mainstream.
2. One who uses the word “ironic” but actually has no idea what it means:
Hipster: Look at this shirt, it’s so ironic!
Dictionary: *throws itself at hipster’s face*

Oma tämän vuoden Flow-kokemukseni alkoi keskiviikkona Helsingin Suvilahdessa kun Bon Iver pyöräytti Flown käyntiin. Koko keskiviikkopäivä oli tuntunut jotenkin todella raskaalta eikä minua oikeastaan edes olisi huvittanut lähteä, mutta tiesin rakastavani Bon Iveria liikaa jäädäkseni peiton alle mököttämään. Siispä lähdin, ja onneksi lähdin sillä Bon Iver… huh. Niin herkkää, niin herkkää. Tunnelma oli aivan uskomaton ja olin yllättynyt bändin upeasta valoshowsta. Bon Iverin kaltaiset bändit kun yleensä vain pönöttävät lavalla. Mikä sekin on joskus ihan OK! Kunhan musiikki sen oikeuttaa.

flow kuva

Vierailin Flowssa ensimmäistä kertaa viime vuonna ja ennen sitä ennakkoluuloni kyseistä tapahtumaa kohtaan olivat vähän nenää nyrpistelevät. Minun silmissäni Flow oli vain ylihinnoiteltu kaupunkitapahtuma, jonne kaikki nyrpeät fashionistat ja “fashionistat” poistavat liput näyttääkseen vaatekaappinsa omituisinta sisältöä ja kaikki ironiset kesäviikset kasvattaneet miehet saapuvat näyttäytymään ylipäätään. Musiikki? Toissijaista. Ylihinnoiteltu Flow on minusta vieläkin, mutta olin erittäin positiivisesti ihastunut päästessäni paikan päälle ensimmäistä kertaa. Festarialue on aivan uskomattoman mietitty sekä kaunis ja ihmiset eivät olleetkaan yhtään nyrpeitä vaan aivan ihania ja poikkeuksellisen ystävällisiä.

Mitä musiikkiin tulee… Flow on ehdottomasti sekä Suomen festariannen helmi, että musta lammas. Se taas on täysin kiistämätöntä etteikö Flowsta löytyisi aina mielenkiintoisia esiintyjiä. Myönnän, että minulle usein Flown esiintyjälistasta harva edes soittaa minkäänlaista kelloa, mutta minulle se ainakin on osa kyseisen festarin viehätystä! Ei sinne mennä kuuntelemaan vanhoja lempibändejä vaan fiilistelemään uusia tuttavuuksia ja kenties löytämään uusia suosikkeja! Viime vuonna toimi, katsotaas miten tänä vuonna.

Yllä omat Flow-aikeeni, mitäs teillä on mielessä? Hipsterit? Tulossa? Boikotissa? Vahvoja mielipiteitä hipstereistä? Kuinka monta kertaa Flow-aiheisessa postauksessa voi mainita sanan “hipsteri”? Alle voi purkautua! Hipsteri.

A Vigil, On Birds and Glass

Se oli päivä, joka alkoi todella huonosti. Uutinen lävähti eteeni tietokoneen näytöltä aivan varoittamatta eikä mitenkään minua siihen ensin valmistaen. Lempibändini oli lakannut olemasta. Tunsin oloni toimettomaksi, vähän tyhjäksi, ja ennen kaikkea avuttomaksi. Mitä kuuluu tehdä, kun lempibändi lakkaa olemasta?

En koskaan ajatellut, että tämä bändi lopettaisi kaiken vain yhdellä paragrafilla, ansaitsen paljon enemmän. Olin oikeassa, sillä muutama päivä lyhyen virallisen tiedotteen jälkeen, julkaisi bändin solisti myös henkilökohtaisen kirjeensä. ”I woke up this morning still dreaming, or not fully aware of myself just yet. The sun poked through the windows, touching my face, and then a deep sadness overcame me, immediately, bringing me to life and realization- My Chemical Romance had ended.”

Ne olivat sanat, jotka tekivät asiasta todellista. Luin avoimen kirjeen tänä aamuna juodessani aamukahvia ja itkin kuppiini. Minun, 22-vuotiaan järkevän ihmisen sydän oli särkynyt. En voinut uskoa, että se oli todella ohi, suuri aikakausi elämässäni oli päättynyt. En osaa kuvitella tätä elämääni ilman tätä bändiä, joka on aina jollakin tapaa kulkenut rinnallani antaen kannustusta, riemua, ja suunnatonta voimaa.

suruuutinen

Kun ajattelen nyt lähivuosia, tämä on oikeastaan ollut odotettavissa. Bändillä on ollut vaikeuksia löytää pysyvää rumpalia ikusuude ja viimeisimmän levyn teko vei melkeen ikuisuuden (ja ne tekivät sen vielä kaksi kertaa.) Silti en voi ajatella muuta kuin, että tämä bändi on ollut myös minun elämässäni ikuisuuden. Toisaalta arvostan myös sitä, että jos oli aika lopettaa, bändi myös aidosti teki niin eikä jatkanut veren maku suussa. Kaiken surun yli taidan kuitenkin tuntea pääasiassa kiitollisuutta kuluneista vuosista, kiitollisuutta annetusta toivosta, kiitollisuutta intohimosta, musiikista, keikoista ja levyistä, jotka olivat niin suuri osa elämääni.

Minä vietin parhaimmat ja kamalimmat vuoteni tämän bändin parissa, minä kasvoin sen kanssa. Minä turvauduin siihen kun makasin pahimmissa teiniangsteissani kerässä huoneeni lattialla koska mikään ei tuntunut vaikeammalta kuin ihmiseksi kasvaminen, minä kuuntelin sitä kun isäni menehtyi ja minä kuuntelin sitä kaikki valvetuntini silloin kun löysin itsestäni kipinän erilaisiin taiteisiin. Musiikki siis auttoi minua elämän vaikeimmissa tilanteissa ja olo ilman sitä olisi ollut varmasti sata kertaa yksinäisempi.

Minä kuuntelin sitä hakiessani unelmieni kouluun, minä kuuntelin sitä saadessani uusia ystäviä, minä tanssin sen tahtiin kun olin onnellinen ja minä vietin edelleenkin eräät tähänastisen elämäni mielettömimmät päivät (ja yöt) jonottaessani keikkapaikalle nähdäkseni bändin livenä, selvisin sateesta, uupumuksesta ja kylmästä päästäkseni eturiviin keskelle, ja pääsinkin. Musiikki oli osa myös suurimpia ilon hetkiäni ja olo ilman sitä on nyt vähän tyhjä ja ennen kaikkea – haikea.

Tällä bändillä on ollut suunnaton vaikutus siihen millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. Se on tarjonnut kannustusta silloin kun olen kokenut olevani liian erilainen, vaikuttanut arvomaailmaani saarnatessaan suvaitsemattomuutta vastaan ja antanut minulle puhtia tavoitella unelmiani ja olla mitä ikinä tahdonkaan olla. Se on myös antanut minulle lukuisia uusia loppuelämäni kestäviä musiikkirakkauksia, sytyttänyt intohimoni kulttuuria kohtaan, saanut minut kiinnostumaan yhä enemmän sarjakuvista sekä kauhuelokuvista, antanut minulle kipinän myös luoda itse ja ennen kaikkea tuonut elämääni mielettömiä ystäviä jotka onneksi ymmärtävät tämän tunteen juuri nyt. Monet tekemistäni asioista tänä päivänäkään eivät varmaankaan olisi olemassa ilman tätä bändiä, tuskin tämä blogikaan. Tekisin jotakin muuta.

Se, että bändi lopetti juuri nyt eikä koskaan muulloin tekee sen matkasta vieläkin upeamman, aivan uskomattoman kauniin. My Chemical Romance oli niin kaunis, niin upeasti rakennettu koneisto, teki niin paljon hyvää, pelasti niin monia, loi niin paljon hyvää ja kaunista. Koko yhteisöä ja kaikkea sen kautta luotua yhdistää suunnaton rakkaus. Se kaikki olisi voinut tuhoutua jos bändi olisi porskuttanut eteenpäin veren maku suussa. Arvostan siis bändiä sen vuoksi, että se lopetti kun oli aika tehdä niin, mutta se ei silti hälvennä suruani. Bändillä oli vielä niin paljon tehtävää, ja olisi ollut niin mieletöntä ja palkitsevaa nähdä mihin suuntaan bändin musiikki olisi jatkanut kasvamistaan. Varsinkin kun bändi lopetti käytännössä parhaimman levynsä jälkeen. Minä olen uskonut vilpittömästi, että tämä olisi yksi niistä bändeistä, jotka soittaisivat vielä viisikymppisinäkin. Kuka ties soittavatkin, eivät vain yhdessä.

Maailma Ylösalaisin

Se tuntui aluksi hullunkuriselta. Ihan kuin päässä kohisisi ja olisi poskiontelutulehdus vaivana. Meinaan kun maailma kääntyy ylösalaisin jolloin ollaan siis väärinpäin. Käsien kuuluisi olla jalkoina ja jalat jossain kohti kattoa. Pääkin kohti lattiaa. Mun kärrynpyörille on aina naureskeltu ja käsilläseisomiseenkin pääseminen vaati rohkeutta uskaltaa suoristaa jalat ja luottaa. Alkuun tein siis ponnistuyritykset seinää vasten väärin; koukkujaloilla. Mikko on aina sellainen selvittäjä luonne. Se käskee mun aina lukemaan käyttöohjeet ennen kun toimin. No niin käski tässäkin asiassa. Etsin siis Youtubesta videon joka selvitti jo aika paljon.

Seinään ponnistaminen onkin melko helppoa kun hahmottaa oikean tekniikan jolla sinne pääsee. Käsien ja olkapäiden tuki on ihan huippumerkityksellinen ja kropan on oltava todella tiukkana liikkeessä jottei se pääse hajoamaan. Katse kannattaa pitää eteenpäin. Kun käsilläseisonta alkaa luonnistumaan, voisi olla punnerrusten opettelun aika. Laitoin pään alle kolmekin tyynyä (abstyynyt alkuun ja harjoittelin ihan pienellä liikkeellä alkuun luottamaan olkapäihini ja punnertamaan päätä alas ja ylös. Tyynyt vaihtui kahteen ja pyrin joka kerta hipaisemaan tyynyä ala-asennossa. Seuraavaksi olisi vauhdinoton aika, jolloin otan kropalla vauhtia punnerruksiin. Itsellä kokeiluvaiheessa. Jalat ei kovin terävästi sitä vauhtia anna ja siihen se tyssääkin.:D

käsilläseisonta
Näin suoraksi kun vielä pääsis!

Seuraavaksi pari tutorialvideota punnerruksiin ja käsilläseisontaan ilman tukea.

Käsillä seisominen ilman seinän tukea, saati niillä kävely tuntuu itselle aika kaukaiselta ja hurjalta jutulta. Kokeilin viime viikolla päällä seisomista ilman seinän tukea, ja kierähdin sieltä mukavasti nurin.:D Mutta joo, täytyy kai se ehkä joskus oppia.

Olin lauantaina eräässä voimakoulutuksessa. Innostuin taas omien voimatasojen kehittämisestä. Kreatiinin käytön aloitin eilen pitkästä aikaa. Penkissä olen iloinen jo 50 kilon ennätyksestäni jolla pääsen vielä tässä vaiheessa 4 puhtaaseen toistoon (viides avustettuna). Nojoo, vielä melko pienillä mennään jos lähdetään nyt vertailemaan, mutta itselleni tämä on jo hyvä suoritus. Eiköhän se oma paino sieltä vielä mene. Voimakausi siis voisi olla tämänhetkinen nimeltään, ja toki ylläpidän myös muita ominaisuuksia. Toki Crossfitin On Ramp lähestyy (enää viikko) ja silloin katsotaan miten omat treenit sinne solutan. Jännitys kasvaa.:)

Lomamatka Turkkiin nyt varattu

Varattiin eilen halpalähtö Turkkiin, Antalyaan. Aikaisemmin ei olla Turkissa käyty, onko teillä lukijoilla kokemuksia?  Upealta vaikuttaa kun googlettelin kuvia paikasta ja toki tietoa olen hakenut netin kautta. Edessä viikon reissu rentoutumista kesätöiden jälkeen. Jaksaa taas uurastaa syksyn. Huoh, olen ehkä hieman innoissani. Tsekkailin että vesipuistoja löytyy, on hienoja historiallisia rakennuksia, vesiputouksia, mahdollisuus vihdoin uida sen delfiinin kanssa ja ostosmahdollisuudet on hyvät. Ruoka mitä mahtavinta ja ilma kuumaa, vesi lämmintä. Olihan sitä jo ikävä tuota korallinväristä merivettä. Upeat maastot houkuttelee tutustumaan kävellen  tai vaikka pyörän selässä, ehkä.:) Tällaista hehkutusta ja pikkaisen tunnelmointia kuvien kera.:) Viikko alkaa siis iloisissa merkeissä tulevaa matkaa ajatellen. Muuten olen aika väsynyt, ohjauksissa loppui teho. Nyt ajoissa nukkumaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!

turkkiin